Pulmia

Ajatukset on taas ihan sekasi.. Nimittäin oksensin eilen ja viimeks ku oon oksentanu on ollu ku olin raskaana ja sitä edellinen kerta joskus kymmenen vuotta sitte. Niin ja noihin ei lasketa alkoholin takia oksentelua..

Mieski heti sanoi ku tulin vessasta oksentamasta, että ei sitte enää mitää lapsi juttuja. Juu ei, eikä oo tarkotuskaa. Syön pillereitä ja oon ottanu niit säännöllisesti eli perjaatteessa ei pitäis olla "mahdollisuutta", mutta entä jos.

Mä aina jossittelen, mikä on erittäin huono tapa mulla.. Mutta jos nyt on käyny niin että on taas joku kasvamas tuol niin en rupea aborttiin. Mä en kestäis sitä kokemusta enää uudestaan. Ei se ollu fyysisesti mitenkää hankala, mutta henkisesti se oli ylivoimainen.. Ei enää uudestaan. Eli musta tulis sitte yksinhuoltaja.

Mutta joo mikää ei oo viel varmaa (onneks), mutta olo on ollu sellaanen niin ku olis, mut niin on ollu monet kerrat aikasemminki (mut nyt ku tietää miltä se oikeasti tuntuu niin ei oo perjaatteessa ollu aikasemmin, mutta nyt on)..

En voi muuta sanoa ku voi persus. Ja mun tunne vahvistuu et lekureihin ei oikeen oo luottaminen..