Hengissä

Piti sitte tulla ilmottamaan että hengissä ollaan..

Tai riippuu miten sen nyt sitte ottaa. Masennuksen suhteen joskus on helpompaa ja joskus vaikeampaa. Oon kahden vaiheilla onko noi lääkkeet loppu viimein sitte hyödyks vai haitaks. On helvetillisiä sivu oireita. Välillä oon yli pirteä enkä ollenkaa tajua kuinka paljo oikeasti väsynkää eli kulutan itteni totaallisesti puhki ja sitte vaan nukahdan tai sitte jos on huono päivä niin en pääse edes sängystä ylös.

Mä unohdan jatkuvasti syödä tai ei vaan tee mieli. Paino asiatki pyörii 24 tuntii päiväs mieles samaten ku koko abortti juttu.. Enää en edes kestä nähdä raskaana olevia tai pieniä lapsia ilman että repeisin totaallisesti. Tuon asian takia oon huomannu vältteleväni ulos lähtemistä. Kaupat on ihan hirveitä en kestä nähdä vauvan vaate hyllyjä tai niitä ihan pienempiä vaatteita. Isommat lasten vaatteet ei oo niin kauheita, mutta noi pienet oon. Meen niistä ihan täysin sekasin.

Lisäks oon saanu viime aikoina taas paniikki kohatuksia, joita pelkään ja vihaan todella paljon...

Kai tästä taas jotenki ylös noustaa, mut eri asia että kuinka kauan se vie.. Mun pitäis muutenki mennä vaikka kuinka monesta eriasiasta lekuriin, mutta ei huvita ja pelkään. Kaikki kumminki nousis taas pintaan. Pitää vaan yrittää kerätä rohkeus takasi en nimittäin halua että mun kädet mätänee yhtää enempää. Muutenki vihaan ihan tarpeeks paljo mun kroppaa ja nää kaikki paskat jutut ei ainakaa auta asiaa yhtää vaan lisäää sitä inhoa...

Mutta pitää painua johonki juttuun, josta en kyl tiedä yhtää mitää et mitä siel tapahtuu tai edes mitä siel on, mut eiköhän se selviä mulle viel. Tuoki asia on ahdistanu täs pitemmän aikaa. En nimittäin halua mitää painostusta kouluun ja töihin menoon, koska tunnen etten oo valmis siihen vielä..

Niin joo ja yhdestä asiasta oon tosi vihanen ja syytän itteäni.. Mun olis pitäny pyydellä sairasloma lappui lekureilta. Mistä helvetistä mä voisin tajuta pyytää sairaslomaa jos en edes oo töissä tai missää!!

Mut nyt meen jotten myöhästy..