Mulla ongelma, mut onko siinäkää nyt mitää uutta..

Haluisin nimittäin lopettaa lääkkeiden syönnin, koska mä en koe että mulle olis niistä mitää hyötyä pikemminki vaan haittaa. Enemminki tällä hetkellä mun mielestä pitäis puuttua mun syömiseen eikä masennukseen tai jos masennukseen puututaan niin toisella lailla sitte. En siis yö todellakaa kunnolla ja kaikki vaan kysyy paljo oon laihtunu tai lihonnu tai oonko oksentanu..

En oo laihtunu enkä lihonnu varmaanki siks että se vaihtelee laidasta laitaan mun syöminen, joko ahmin tai sitte en syö mitää.. Oksentanu oon parihin otteeseen (mutta sitäkää ei oteta todesta). Eikö se sano mitää sitte että mun veren sokeri arvot on ihan perseellään.. Pitääkö mun kropan mennä ihan paskaks tai pitääkö mennä äärimmäisyyksiin, että siihen saa mitää apua.

Meil on suvus sokeritautia ja nyt pelkään että mulla on kans pian tai on.. Siihen kuuluu väsymys (oisko mun masennus sitteki jotain muuta). Mun pitää mennä uusiks sokeri kokeisiin..

Mutta tuo että pyydän apua syömiseen enkä saa sitä. Johtuuko se vaan siitä että tiedostan itte mitä mulla on niin ne luulee että mun täytyy sillon itte osata hoitaa itteäni.. Pelkään koko ajan että koska tuun lopulta hulluks tuon syömisen kans tai koska se menee ylitte.

Ilmeisesti mun täytyy olla oikeen kunnolla sairaana tuon takia että saan siihen apua. Eikö ne oo koskaa kuullu ennalta ehkäsystä.. Tiedän että jos siihen ei aleta mitää tekemään niin joskus se menee ylitte. Se on koko mun elämän ajan menny pikku hiljaa vaan pahemmaks ja pahemmaks, mutta kuinka pahaksen täytyy mennä että saan apua..

Tiedän että mun täytyy tehdä siinä muutoksia, mutta en osaa ja en pysty.. Se olis vaan paljon helpompaa jos joku siinä olis auttamas..

Sitte aiheeseen abortti. Näen edelleen siitä painajaisia ja itken siitä usein.. Mutta tää on sellasia asioita joista en pysty puhumaan sen terapeutin kans. Sen mielipide tuntuu olevan että oon ihan liian nuori ja kaikkee muut shittiä saamaan lasta tai huolehtimaan siitä. Entä sitte!! Mä en pysty puhuun mun siihen liittyvistä ajatuksista, koska mulle tulee heti tunne että teen väärin niin ku jos puhun kaikille muilleki.. Se kumminki painaa mun mieltä joka päivä ja se ois tärkeetä saada pois sieltä ja käytyä kaikki läpi. Emmä mun tunteille ja ajatuksille voi kumminkaa mitää.