ei pysty vaan

En pysty vaan mitenkää soittamaan lekuriin.. Kai mä sitte tosiaan odotan siihen perjantaihin asti. Ei siihen kyl oo ku pari päivää..

Jotenki paljo helpompaa vaan näin. Eri asia olis jos mieski hyväksyis tän laspsen sillon olisin ollu jo aikaa sitte lääkäris, mutta jotenki vaan turhauttaa koko tilanne.. Ja mietityttää paljon..

Viime yonäkää en oo saanu juuri paskaakaa nukuttua.. Pari tuntia. Keskenmenon pelko tai pikemminki lapsen menetys tulee jo uniin vaikka onhan se tuol viel ainaki toivottavasti.. Lisäks nään joka toisen unen lapsista heräilen niiihin välillä hiestämärkänä..

Lekurille..-->

Tiedän ei kannattais mennä lukemaan mitää keskusteluja aiheesta keskenmeno (tai kohun ulkonen raskaus), mutta tiedän oon erittäin typerä ja kaikkea ja menin tosiaanki sitte lukemaan noita keskusteluja..

Tulipahan ainaki onneks sellanen tunne et heti huomenna puhelu menee tk:n.. Siitä syystä että luin juuri noita keskusteluja aiheesta kohdun ulkoinen raskaus ja siinä sattui vielä lukemaan oireista. No alkoi sitte nousta erittäin iso murhe siitä, että onko kyseessä kohdun ulkonen raskaus. Oireet mitä kyseisessä keskutelussa luki vastas mun oireisiin. Siel oli sii monien eri tyyppien listaamia oireita.

Eli heti huomenna täytyy ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa.. Vaikka kuinka pelottaaki kyseinen asia.

Se pelottaa kuinka ne suhtautuu muhun, ku mul on tosiaanki aika siihen aborttiin. Abortti siis tehdään mulle kaavinnalla ja taas jos on kohdun ulkonen niin se tehdään mun käsittääkseni tähystyksellä. Että en voi muuta sanoa ku iik!!! Ja herran jestas mua pelottaa koko tää asia...

Lopuksi vielä pahoittelu tän tekstin ulkonäosta ja fontista.. mun kone on menny näkojään lopullisesti sitte sekaasin. Nimittäin ääkkoset on kokonaan kadonnu näppäimistostä tai siis jos noit näppäimii painaa niin tulee jotain ihan muuta.. Nääki äät on saatu aikaan ah niin ihanan ctrl+v:n avulla. Jotain näppäimiä oon loytäny jo, mut niist ei oo apuu ku niit niin harvoin kayttää..

Raskaus huolia ja tasa-arvosta

Hmm.. en sitte saanu tänäänkää aikaseks soitettua jonneki ja kysyttyä onko mun nykyinen olo tila normaalia.. Ketuttaa aika moniki asia tällä hetkel tässä mun tilantees.

Ku kävin viime viikol lekuril sain siis lähetteen aborttia varte.. Mutta ketuttaa se asia että sillon ku kävin sielä niin se ei voinu mitenkää suhtautua asioihin sitä mukaan että mun sisällä asuu ja kasvaa lapsi!! Vaikka pyydänki lähetteen aborttia varte niin toivon silti että mua kohdeltais niin ku muitaki odottajia. Esim. kerrotaan mikä on normaalia odotuksessa ja mikä ei. Sitte se että mihin mä voin soittaa ja kysellä kaikkea, koska
a.) en oo koskaan ollu aikasemmin raskaana (kas kummaa) en voi tietää yhtää mitää näistä asioista, mitenkä pitää toimia missäki tilantees yms..
b.) en todellakaa tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. Enkä voi pahemmin keneltäkää tutultakaa kysellä, koska haluan olla koko jutusta mahdollisimman hiljaa varsinki, jos päädytään aborttiin tai jotain tapahtuu. En siis todellakaa halua olla selittelemäs kaikille tutuille omia päätöksiäni ja kuunnella siinä samassa moraali saarnoja, kuinka on tehny väärän valinnan (sen saarnan kyllä osaa hoitaa mun ajatuksetki ihan tarpeeks hyvin..)
c.) en tiedä, mistä asioista kuuluis olla menos lekuriin ja mistä ei.
d.) en tiedä noista syönti jutuista yhtää mitää. Tai no okei sen verran mitä oon lukenu netistä. Eli siis tiedän ja en, mut en sitte tiiä kuinka moni oikeen on huuhaata ja kuinka moni ei..

Paljon mietteitä yhdelle ihmiselle joka kumminkin kantaa näiden mietteiden perusteella kahden ihmisen kropat. Ja toisen pienen pienen ihmisen elämän näillä asioilla ja ratkaisuilla. Monia asia kumminkin vaikuttaa tässä vaiheessa moneen asiaan.

Mutta ihmetyttää miksi lääkäri ei tosiaankaan voi kohdella niin kun odottavaa äitiä vaikka kuinka pyytäis lähetteen aborttiin. Se on kumminkin siinä että tuo kaikki voi olla hyvinkin kohtalokasta, jos yhtäkkiä päätänkin pitää tämän lapsen niin kuin tällä hetkellä paljon olen uumoillutki, että jos sittenkin anna mahdollisuuden tälle taaperolle syntyä.

Elämä huolettaa hyvinkin paljon. Tällä hetkellä on kumminkin monen muunkin elämä kyseessä eikä vain minun. Päällimmäinen huoli, kuinka pärjään pienen lapsen kanssa ilman isää ja kuinka se lapseen vaikuttaa.. Ja se tosiaan haluanko lapseni syntyvän rikkinäiseen perheeseen johon kuuluu vain äiti ja lapsi..
Tiedän että hyvin moni on kyseisestä asiasta selvinnyt, mutta selviämmekö me..

Kipuja

Ajatukset on tälläkin hetkellä aika pirun sekaisin en muista, koska viimeks on ollu näin.

Lisäks pelko keskenmenosta ei helpotta yhtää tilannetta. Mulla on nyt ollu parina iltana aivan kauheat kivut mahas. Siis oon oikeasti ollu kaksin kerroin tuon kivun takia ja rääkyny täyttä päätä. Viime iltanaki mies ajoi, mut keskelle huoneistoa (ku oli kerrostalo), jottei naapurit olis kuullu kuinka huusin tuskissani.

Nyt sitte oonki täs vähä pähkäilly että uskallanko odottaa perjantaihin asti (lääkärille aika taas) näiden kipujen kans vai soitanko terveyskeskukseen jo nyt aikasemmin että mitä helvettiä mä teen. Nimittäin, jos noi kivut tulee taas tänäki iltani niin en tiiä et kestänkö niit enää yhtää kertaa enempää.. Jotain kivun lievitystä noihin on pakko saada. Mun huudosta tulee jo pian häätö, ku huudan niin lujaa ku sattuu. Sitte ne kumminki menee ihan yhtäkkiä ohi. Niin ku ne alkaaki yhtäkkiä.

Pelottaa vaan se et jos täs raskaudes ei ookaa kaikki hyvin. Ja sitte jos nyt tehdäänki se operaatio ja jos siitki viel tuun kipeeks. Sitte ku koittaa se aika et miehen mielestä meille vois tullaki lapsia niin mitä jos en uskallakaa enää vaan pelkään et tuleeki samanlaaset kauheat kivut tai toinen mitä pelkään et jos nää onki keskenmenon oireita ja mulle tuliski keskenmeno niin sit pelkäisin raskautta keskenmenon pelos.

Juu juu tiedän kyllä että lääkäriltä mä saan vastaukset mun pelkoihin.
Mutta mun lääkäri kammo ei auta täs asias yhtään. Se edellinen lekuri oli ihan mukava ei sinänsä syytelly mua mistää, mutta jos seuraava onki samaa luokkaa ku ne aikasemmat joilla on nuorempana ravannu..
Esim. polvi kivut johtui niiden mukaan mun korvien välistä, että eipä auttanu yhtää lääkäri luottamukseen. Nyt oonki sitte vaan tässä ties kuinka pitkän ajan kanssa opetellu elämään noidenki kipujen kans.
Eli pelottaa että saan nytki sitte kommenttia jotain samaa luokkaa eikä edes tutki asiaa.

Niin ku nyt viimeks ku kävin lekuril niin sanoin että oon taas oksentanu/yskiny verta niin tää lekuri ei edes vaivautunu kurkkaamaan mun kurkkuun.
Viimeks ku yskin verta niin sain kolme piikkiä persukseen, geeliä suun kautta nieltäväks ja joitain tabui viel. Sillon ei kyl selvinny mun "sairauden" nimi (oltiin ulkomailla), mut sen verran ymmärsin että erittäin paha kurkku tulehdus oli. Että jostain kumman syystä mua nyt sitte ihmetytti tuo lekurin välinpitämättömyys.

~~~~~~

Lisäks mun päivät nykyään kuluu lähinnä makuuhuoneessa sängyssä ja vessassa oksentamas.. Mä luin yhdestä kirjasta, että noin YHDELLÄ prosentilla vaan on pahoinvoinnissa oksentelua!! Vähä kyl mietityttää että uskoako vai ei... Ja kuinka ollakaa just mä kuulun tohon yhteen prosenttiin..

Tuo oksentelu ei helpota yhtää tän jutun salassa pitoakaan..

Mutta joo nyt takasi nukkumaan (ja joo-o tiedän kyllä että nyt on päivä, mutta mulla on helvetin kova väsy silti..)....

Sekavat ajatukset

Tällä hetkellä on TODELLA sekasin ajatukset. Ollaan koko eilinen puhuttu miehen kanssa lapsesta ja tultu tavallaan siihen päätökseen, että tässä meidän tämän hetkises tilantees ei olis hyvä olla lapsen.

Käytiin sitte tänään lääkäriski ja sain lähetteen aborttiin ja jolleki ammatti auttajalle puhumaan. No nyt sitte kumminki on ruvennu tosi paljo epäilyttämään että mitä ihmettä tehdä. Abortti on väärin tiedän ja se tässä sattuuki. Mutta se sattuu myös että synnyttäisin lapsen tilanteeseen jossa hyvä jos edes itte pärjään..

Nyt oon siis todellaki kahden vaiheilla toisinaan tuntuu siltä että abortti olis hyvä tässä vaihees, mutta toisaalta taas niin.

Elämäni vaikein päätös edessä.. Tilanteesta tekee myös se hankalaa, että tässä ei oo ku viikko aikaa päättää!!! Ja siis sen takia oon vasta näin myöhään liikenteessä, koska kuukautiseni on erittäin epäsäännölliset ja ensimmäinen testi näytti niin haaleata, ettei tiennyt ennenkö vasta hetki sitten..

Tosiaanki elämäni vaikein päätös edessä.

Tausta tietoa

Tausta tietoa minusta:

• En ole juuri nyt töissä
• Minulla ei ole koulutusta
• Minulla on maailman ihanin mies
• Olen raskaana
• Emme asu vielä yhdessä (toivotaan että parin kuukauden sisällä kumminkin)
• Minä pelkään raskautta
• Pelkään joskus pieniä lapsia
• Pelkään onko minusta äidiksi
• Pelkään osaanko olla vauvan/lapsen kanssa (suvussa ei pikku lapsia)
• Olen sairastanut pari pahaakin masennusta. Eli siis pelkään masennusta
• Pelkään raskautta tavallaan
• Pelkäänsynnytystäkin jonkin verran
• Eniten pelkään kumminkin onko lapsellani kaikki hyvin
• Olen myös joskus vastuuton
• Olen perfektionisti, joten se voi jonkin verran vaikuttaa moniin näihin juttuihin
  

Näiden asioiden perusteella varmaankin leimaat minut huonoksi äidiksi ja etten ajattele olenkaan tulevaisuuttani saatika sitten lapsen tulevaisuutta..
Tiedätkö mitä?

• Vaikka joskus vaikutan siltä etten yhtään mieti tulevaisuuttani voi kuule kyllä minä sitä vaan mietin, joka päivä itseasiassa. (jopa ennen raskaus epäilystä)
  
• Kyllä mietin myös lapsen tulevaisuutta ja aika helvetin paljon, joskus jopa enemmän kuin omaani..

Että siinä kaikille epäilijöille. Tiedoksi vain osaan itse ihan tarpeeksi hyvin epäillä itseäni. Pelkään monia asioita ja olen pelännyt monia asioita, jotka kumminkin olen voittanut. Olen kohdannut pienen elämäni aikana monen monituista vastoin käymistä ja kaikista olen selvinnyt tähän mennessä hengissä.

Itse asiassa tahdon tämän lapsen vaikka pelkäänkin noin paljon!

Perhe

Mielessä pyörii ajatuksia mitä toivottavasti tuleva isä ajattelee.

Olemme kyllä monena kertoina puhuneet lapsista, mutta koko ajan olemme ajatelleet että vasta jonkin ajan päästä sitten. No nyt kumminkin tilanne on toinen kun mahassani kasvaa jo lapsemme. Mitähän tuleva isä siitä tuumaa. Toivottavasti kumminkin pystyy alkujärkytyksen jälkeen iloitsemaan asiasta. Oli se minullekin alku järkytys kun asiaa rupesin epäilemään.. Olen kumminkin itse jo toipunut järkytyksestä ja nyt olenkin sitten iloinen asiasta. Siitä en kyllä sitten ole iloinen jos menetän rakkaani. Lapsesta olen kumminkin iloinen vaikka olenkin peloissani.

Rakastan sitä miestä ylikaiken. Välitän helvetisti hänestä. Enkä halua häntä menettää missään nimessä!

Aborttiin en pysty mitenkään. En pystyisi elämään sen ajatuksen kanssa että olen tapanut oman lapseni. Ja toinen juttu on siinä, jos en pystykkään enää sen jälkeen saamaan lapsia. Myöhemmin jos haluisin lapsia enkä pystyisikään niitä jostain syystä saamaan niin syyttäisin itseäni loppu elämäni siitä miksi meninkään tappamaan tämän pienen ihmeen, jonka elämä onkaan vasta niin alussa. En pysty aborttiin piste.

Alan haluamaan tämän lapsen oikeasti. olen alkanut jo iloita lapsesta ja mietimään tulevaisuutta. Miettinyt tulevaisuutta siitä kuinka meidän kahden perheestä tuleekin yhtäkkiä kolme ja joskus sen lukumäärä voi vielä siitäkin nousta. Tai tietysti nytkin on olemassa erittäin suurin kaksosten "vaara". Mieheni suvussa on kaksosia ollut ilmeisestikin paljon ja joskus jokin aikaa sitten minua peloteltiin sillä aiheella, koska se on periytyvää. Kylläkin kaksos geeni hyppää aina yhden sukupolven yli ja juuri sopivasti se on hypännyt mieheni äidin sukupolven yli. Eli saa nähdä tuleeko meitä olemaan kolme vai neljä tulevaisuudessa..

Haluan ja toivon niin paljon että tämä perhe onnistuisi ja toimisikin vielä. Tahdon tämä perheen en mitään muuta.

Tiedän kyllä että joku voisi tähän kommentoida että hänpäs haluaakin oman lentokoneen ja lentokentän.. Hmm mutta joo.. Hormoonit ilmeisesti hyrräävät ja lujaan..

Haalea viiva

No testin haun jälkeen tein sen. Olin ihan ällikällä lyöty tuloksesta. Se oli nimittäin erittäin haalea viiva jonka sai näkyviin tietyllä lailla kääntämällä testiä valossa.

Tiedän kyllä että haalea viiva tarkoittaa että on raskaana, mutta silti mielessä kaihersi se että viiva olikin erittäin haalea. Oikein erittäin erittäin haalea. Ajattelin että koska ohjeissa oli puhuttu vain haaleasta viivasta että voiko oma erittäin haalea viivani tarkoittaa samaa..

No ajattelin sitten että teen uuden testin kolmen päivän päästä ja teen silloin eri firman testin, jos silloin saisi jotain järkeä tähän kaikkeen..

Oireet

Aloitetaan ensi oireista.

Aluksi mulla oli joku jännä tunne mahassa. En osaa selittää sitä, mutta ihan ihmeellinen. Toisena tuli oksentaminen ja päänsärky. Oikeastaan ne tuli samalla kertaa kummatki ja lähestulkoon ku salama kirkkaalta taivaalta.
Olin ollu koko päivän pihalla auringos ja sitte ku tulin sisälle niin rupasin ihmettelemään ihan hirveätä päänsärkyä joka tuli ihan yhtäkkiä ja hirveänä. Alkoi tuntua että taju lähtee pian, sitte noin viis-vartti niin sainki mennä vessaan oksentamaan. Aluksi kuvittelin että se oli vaan auringonpistos ja siinä ajatuksessa elinki aika pitkään.

Seuraava oire oli menkkojen pois jäänti, mutta odottelin sitkeästi aika kauan että koska alkaa. Mulla on nimittäin epäsäännölliset ja voi heittää parilla viikollaki.

No menkkoja ei sit tietenkää ruvennu kuulumaan, joten tepastelin apteekkiin hakemaan raskaustestin...

Mami odotusta

Haluan saada jonku paikan missä saan purkaa ajatuksiani. Ehkä ne ajatukset voi myös samalla auttaa muitaki.

Kerrotaan nyt heti ensiks alkuun sen verran että oon raskaana ja nää mun jutut aika varmasti käsittelee lähinnä kyseistä aihetta ja kaikkea siihen liittyvää..