Tänään olis sitte taas aika mennä puhuun tyypille, muttei yhtää huvittais. Viime kerrasta on kauan. Enkä sitte tiiä mitä se tuumaa ku en oo hetkeen syöny lääkkeitä, koska ei oo ollu rahaa ostaa niitä. Nyt ku olis rahaa niin ei yhtää huvita ostaa niitä. Mulla on niin paljon parempi olo ollu nyt ilman niitä.

Jos syön niit lääkkeitä niin tulee taas pahempi olo tai okei itken vähemmän, mutta sitte taas ne syö mun kaikki iloisuuden tunteet ja aiheuttaa vielä kaiken päällä stressiä, jota en sitte yhtää kaipaa lisää, sitä on kumminki jo ihan tarpeeks paljo muutenki..

Noita lääkkeitä en suostu syömään enää yhtäkää, joita mulla on ollu. Jotain toisia voin kokeella, mutta jos tekee saman niin sitte en suostu niitäkää syömään.

Mutta joka tapaukses pointti on se että ennemmin oon sitte niin että itken enemmän ja nauran enemmän ku että en itkis niin paljoa, mutta en myöskää pystyis iloittemaan. Nuo lääkkeet syö liikaa mun tunteita. Nyt on ollu kiva ku on voinu oikeasti iloita monista asioista. Mutta tietysti oon itkeny enemmän mut se johtuu lähinnä siit että oon miettiny abortti juttua viime aikoina normia enemmän.