Ongelma..

Tuntuu että pää ja kroppa hajoaa.

Pää hajoaa erinäisten asioiden takia. Yks syy vanhemmat toinen syy mies.

Vanhemmat syyttää joka ikisestä asiasta mua. Kaikki on mun syytä vaikken olisi tehny yhtää mitää.

Mieheen sen takia etten saa siltä paskan vertaa tukea, jota kaipaisin. En oo vieläkää päässy koko abortti lapsi hommasta yli. En oo edes tajunnu vielä koko asiaa kunnolla (vaikka siitä onki jo niin kauan). En edes odota mitää huikeita yli pääsemisiä hetkeen. En saanu mieheltä tukea sairaalas enkä saa koko asian käsittelys muutenkaa. Tuntuu että kyseinen aihe on tabu josta ei mistään nimessä saa puhua mitää. Mitenkä pystyn käymään asian läpi, jos ei oo ketää kenelle puhua asiasta. Terapeutille en puhu koska sain jo viimeks niin ihan tarpeeks paskan fiiliksen sen olemuksesta, puheista ja käytöksestä ku puhuin aiheesta. Kaveria en halua vaivata koko asialla. On toinenki kaveri jolle voisin puhua, mutta se on mies puolinen ja oma mies ei tykkäis hyvää jos sille puhuisin koko jutusta.. Niin eli kenelle ihmeelle mä puhun koko asiasta.. Jotenki tää kaikki on pakko saada purkaa sisältä mutta mitenkä..

Elämän halu on nollissa samasta syystä, missää ei mee mikää hyvin. Mua ei voida kohdella niin ku normaalia ihmistä, koska en oo töissä enkä koulus..