Itsesyytöstä ja lääkkeitä..

Mun pää on täysin tyhjä.. Taas on aikaa kulunu ja lähinnä tällä hetkellä eletään päivä kerrallaan..

Voi olla että lääkkeitä vaihdetaan jos sivu oireet ei rauhotu. Tällä hetkellä mun henk.koht. mielipide on kyllä että tein vissiinki virheen noiden lääkkeiden kans et suostuin yrittämään niitä. Nyt tekis mieli vaan luovuttaa niiden suhteen kokonaan.

Mulla on armoton jatkuva väsy mutta silti en saa nukuttua yhtään tuntuu vaan siltä että pää räjähtää ihan kohta. Mä meen erittäin väsyneenä nukkumaan ja herään joka aamu yhtä väsyneenä. On sellanen olo että koko nukkuminen olis ihan turhaa, ku ei kerta auta koko väsyyn.

Mä en väitä ettei nää lääkkeet olis auttanu mitää. On ne auttanu (ehkä paljoki), mutta nää sivu oireet on vaan mulle henkisesti paljo raskaampia ku koko masennus. Masennuksen kans olin oppinu elämään ja tää koko juttu tuntuu helvetiltä.

Lisäks mun mieltä ei auta yhtää et joka puolelta tulee esiin vauvoja tai raskaana olevia. Itse syytös vaan koko ajan pahenee siinä. Mä jopa näen joka yö unia joissa oon joko raskaana tai sitte mulla on oma lapsi. Jos saisin muutta jonku asian mun elämäs en olis tehny koko aborttia. Kyllä mä olisin pärjänny lapsen kans ja masennuksen kans. Koko abortti juttu vaan on pistäny mun pään paljo pahemmin sekasin mitä se aikasemmin on ollu.

Niin ja näiden lääkkeiden mukana tulleet ongelmat ei helpota oloa yhtää. Näitä pitäis sitte suunnilleen vuosi syödä juu ei kiitos jos mikää ei helpota. Joka päivä mä joudun pakottaan itteni ottamaan koko samperin lääkkeet ja aina käydä itteni kans keskustelun et jos vaikka parin päivän päästä helpottais. Mun pää ei vaan enää kohta kestä näitä lääkkeitä.

Toivottavasti tiistaina tulis joku näkökulma näihin. Mä joko lopetan nää kokonaan tai haluan että nää vaihdetaan. Mun pää oikeasti räjähtää ihan just..