Eli siis oon käyny psykiatrilla ja se sit määräs masennus lääkkeet ja ja.. No niin ei siitä nyt sen enempää. Nyt oon sit ravannu depressiohoitajalla juttelemas ja sen kans katotaan et kuinka noita lääkkeitä nostellaan jos on tarvis..
Lääkkeistä on kyllä tavallaan ollu ihan apua, mutta siin on tosi isoja huonoja puolia. Yleensä sivu oireet tulee paljon lievempinä mitä mulla, mutta tietenki tässäki asias kuulun vähemmistöön..
Tää kuulostaa nyt tosi hullun kuriselta, mutta noi lääkkeet väsyttää mua aivan sairaasti. Tuntuu siltä jatkuvasti et ois valvonu 24 tuntia putkeen vaikkei olis ollu hereil ku hetken. Toinen asia mikä mua todellaki häirittee mulla on ennen ollu todella hyvät unen lahjat ja nyt ne on kokonaan kadonnu. Oon siis ennen pystyny nukkumaan missä vaan koska vaan jos on vaan ollu tarpeeks kova väsy. Oon mm. nukkunu ku sirkkeli on pauhannu melki korvan juures ja on tullu nukuttua kylmässä autos keskellä remuavaa joukkoa (ilman alkoholin apua) ja ja.. Niin..
Noi nyt on ne kaks pahinta asiaa mitä vihaan todella paljon ja sitä ekaa päivää ku otin lääkkeitä. Tärisin vaan ja makasin paikoillani silmät kiinni enkä saanu nukuttua vaikka oli ihan sairas väsy ja tuota kesti aamusta iltaan. Sitte sellanen huono puoli on kans että nyt ku jaksan oikeasti tehdäki jotain ja teen jotain niin en tajua ollenkaa jos vedän itteni ihan piippuun vasta sitte ku oon lopettanu ja laitan maata tai istun johonki, sitte vasta tajuan et ai joo se ja se olis kannattanu jättää seuraavalle päivää. Toi on tosi ärsyttävää..
Ja mä voisin oikeasti jankata näistä lääkkeistä vaikka kuinka paljo, mutta ei vaan jaksa..
****
Toinen asia mikä pyörii jatkuvasti pääs on tuo abortti..
Se on todella hyvä asia että ollaan viime aikoina lähennytty todella paljo tuon miehen kans ja rakastan sitä todella paljon.
Silti mulla on tunne että osa musta puuttuu ja se on tuo lapsi joka otettiin pois. Nykyään yritän vaan, joka päivä vakuutella itteäni siitä että näin on paljo parempi ja tiedänki että on, mutta silti.. Se lapsi oli kumminki tavallaan ihme ja sen ihmeen mä tapoin ja kadun sitä paljon, mutta näin on parempi.
Myöhemmin on sitte raha asiat toivon mukaan kunnossa ja koulu tai työpaikka alla, ettei oo ihan tyhjän päällä äitiys loman jälkeen. Lisäks sillon ollaan toivottavasti päästy lopullisesti masennuksesta eroon..
Parempi se on lapsenki kannalta, että tuo masennus on hoidettu pois ensiks. Tietenki siinä on aina suuri riski uusiutua, mutta mun mies kyllä tunnistaa musta oireet ja sitte haetaan siihen heti apua eikä sitkuteta taas näin myöhäälle.
Omaa lasta on kumminki erittäin suuri ikävä.. Ja sitä toivois että asiat olis toisin. Olis mies ja lapsi ja kaikki olis täydellistä, mutta harvoinpa kaikki on oikeasti niin täydellistä..
Se on todella hyvä asia että ollaan viime aikoina lähennytty todella paljo tuon miehen kans ja rakastan sitä todella paljon.
Silti mulla on tunne että osa musta puuttuu ja se on tuo lapsi joka otettiin pois. Nykyään yritän vaan, joka päivä vakuutella itteäni siitä että näin on paljo parempi ja tiedänki että on, mutta silti.. Se lapsi oli kumminki tavallaan ihme ja sen ihmeen mä tapoin ja kadun sitä paljon, mutta näin on parempi.
Myöhemmin on sitte raha asiat toivon mukaan kunnossa ja koulu tai työpaikka alla, ettei oo ihan tyhjän päällä äitiys loman jälkeen. Lisäks sillon ollaan toivottavasti päästy lopullisesti masennuksesta eroon..
Parempi se on lapsenki kannalta, että tuo masennus on hoidettu pois ensiks. Tietenki siinä on aina suuri riski uusiutua, mutta mun mies kyllä tunnistaa musta oireet ja sitte haetaan siihen heti apua eikä sitkuteta taas näin myöhäälle.
Omaa lasta on kumminki erittäin suuri ikävä.. Ja sitä toivois että asiat olis toisin. Olis mies ja lapsi ja kaikki olis täydellistä, mutta harvoinpa kaikki on oikeasti niin täydellistä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti