Lisäks pelko keskenmenosta ei helpotta yhtää tilannetta. Mulla on nyt ollu parina iltana aivan kauheat kivut mahas. Siis oon oikeasti ollu kaksin kerroin tuon kivun takia ja rääkyny täyttä päätä. Viime iltanaki mies ajoi, mut keskelle huoneistoa (ku oli kerrostalo), jottei naapurit olis kuullu kuinka huusin tuskissani.
Nyt sitte oonki täs vähä pähkäilly että uskallanko odottaa perjantaihin asti (lääkärille aika taas) näiden kipujen kans vai soitanko terveyskeskukseen jo nyt aikasemmin että mitä helvettiä mä teen. Nimittäin, jos noi kivut tulee taas tänäki iltani niin en tiiä et kestänkö niit enää yhtää kertaa enempää.. Jotain kivun lievitystä noihin on pakko saada. Mun huudosta tulee jo pian häätö, ku huudan niin lujaa ku sattuu. Sitte ne kumminki menee ihan yhtäkkiä ohi. Niin ku ne alkaaki yhtäkkiä.
Pelottaa vaan se et jos täs raskaudes ei ookaa kaikki hyvin. Ja sitte jos nyt tehdäänki se operaatio ja jos siitki viel tuun kipeeks. Sitte ku koittaa se aika et miehen mielestä meille vois tullaki lapsia niin mitä jos en uskallakaa enää vaan pelkään et tuleeki samanlaaset kauheat kivut tai toinen mitä pelkään et jos nää onki keskenmenon oireita ja mulle tuliski keskenmeno niin sit pelkäisin raskautta keskenmenon pelos.
Juu juu tiedän kyllä että lääkäriltä mä saan vastaukset mun pelkoihin.
Mutta mun lääkäri kammo ei auta täs asias yhtään. Se edellinen lekuri oli ihan mukava ei sinänsä syytelly mua mistää, mutta jos seuraava onki samaa luokkaa ku ne aikasemmat joilla on nuorempana ravannu..
Esim. polvi kivut johtui niiden mukaan mun korvien välistä, että eipä auttanu yhtää lääkäri luottamukseen. Nyt oonki sitte vaan tässä ties kuinka pitkän ajan kanssa opetellu elämään noidenki kipujen kans.
Eli pelottaa että saan nytki sitte kommenttia jotain samaa luokkaa eikä edes tutki asiaa.
Niin ku nyt viimeks ku kävin lekuril niin sanoin että oon taas oksentanu/yskiny verta niin tää lekuri ei edes vaivautunu kurkkaamaan mun kurkkuun.
Viimeks ku yskin verta niin sain kolme piikkiä persukseen, geeliä suun kautta nieltäväks ja joitain tabui viel. Sillon ei kyl selvinny mun "sairauden" nimi (oltiin ulkomailla), mut sen verran ymmärsin että erittäin paha kurkku tulehdus oli. Että jostain kumman syystä mua nyt sitte ihmetytti tuo lekurin välinpitämättömyys.
~~~~~~
Lisäks mun päivät nykyään kuluu lähinnä makuuhuoneessa sängyssä ja vessassa oksentamas.. Mä luin yhdestä kirjasta, että noin YHDELLÄ prosentilla vaan on pahoinvoinnissa oksentelua!! Vähä kyl mietityttää että uskoako vai ei... Ja kuinka ollakaa just mä kuulun tohon yhteen prosenttiin..Tuo oksentelu ei helpota yhtää tän jutun salassa pitoakaan..
Mutta joo nyt takasi nukkumaan (ja joo-o tiedän kyllä että nyt on päivä, mutta mulla on helvetin kova väsy silti..)....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti