En pysty vaan mitenkää soittamaan lekuriin.. Kai mä sitte tosiaan odotan siihen perjantaihin asti. Ei siihen kyl oo ku pari päivää..
Jotenki paljo helpompaa vaan näin. Eri asia olis jos mieski hyväksyis tän laspsen sillon olisin ollu jo aikaa sitte lääkäris, mutta jotenki vaan turhauttaa koko tilanne.. Ja mietityttää paljon..
Viime yonäkää en oo saanu juuri paskaakaa nukuttua.. Pari tuntia. Keskenmenon pelko tai pikemminki lapsen menetys tulee jo uniin vaikka onhan se tuol viel ainaki toivottavasti.. Lisäks nään joka toisen unen lapsista heräilen niiihin välillä hiestämärkänä..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti